Hihatintintin...

Ei mennyt ihan mielikuvieni mukaan tämä projekti. :) Ihana helppo ja houkutteleva ohje löytyi Kaisan blogista ja herkullisen värinen lanka Tarjoustalon poistokorista. Liian täydellistä ollakseen totta?

Tarkoitus oli tehdä turkoosia rakastavalle ekaluokkalaiselle bolero koulun kevätjuhlaan, mutta koko oli passelimpi tuolle melkein eskarilaiselle. Neiti tosin itse pyöritteli silmiään kun äiti tarjosi "liian pientä paitaa" kokeiltavaksi. En tiedä parantuisiko istuvuus jos taakse alareunaan virittäisi kuminauhan? Saattaa olla, että tämä jää kaapin perukoille ja lämmittää vain äidin mieltä. :)

Ohje: Bolero

Lanka: Novita Tennessee 140g

Puikot: 3½ sukkapuikot ja pitkät puikot

Lämmin syleily

Vappua edeltävänä viikonloppuna lähdemme koko perheen voimin juhlistamaan yhden elämäni tärkeimmän henkilön kunnioitettavaa 90 vuoden iän saavuttamista. Lahjaksi Mummille lähtee Revontuli-huivi, jonka toivon lämmittävän rakkaan ihmisen hartioita vielä monia vuosia.

Ohje: Revontuli

Lanka: Novita Puro 340g,

värit Aamurusko & Takkatuli

Pyöröpuikot nro 6

Huivi ehti pingottamisen ja kuvauksen välissä olla jo hetken aikaa komeron hyllyllä, joten muoto on vähän vetäytynyt. Täytynee vielä pingottaa uudelleen ennen lahjapakettiin käärimistä. Kevään aikana on valmistunut pari muutakin Revontulta, toisesta kuvia tiedossa kunhan saan uudelta omistajalta huivin kuvattavaksi. Toinen lähtikin jo lämmittämään niinikään 90-vuotiaita hartioita.

Pientä sievää

Töihin pieniä varpaita lämmittämään valmistui muutamat sukat. Junasukat pääsivät puikoille ensimmäistä kertaa ja varren pituus herätti hieman hilpeyttä. Tulee oikein stay upit vastasyntyneelle, mutta pysyvätpähän vilkkaimmankin potkijan jaloissa.

Aina yhtä ihana Novitan vauvan tossujen ohje ei vain takerru neulojan päähän, joten näistä tuli hieman mukaellut. Perinteiset villasukat valmistuivat ala-asteen käsityötunneilla mieleen painuneesta ohjesta, tosin ilman kaksinkertaista kantapäätä. Lankana oli Novitan Nalle Colori ja 80g sitä taisi kulua.

Neiti Melkein Eskarilainen halusi äidin 1000-palaisen projektin innoittamana oman palapelin. Yhteistuumin käytiin ostamassa Lumikki-aiheinen 104 palan palapeli. Valmistauduin henkisesti monen päivän projektiin turhautumisitkuineen ja lentävine paloineen (mikä siis itsellä on meneillään sen 1000 palan kanssa...), mutta neitipä istui pöydän ääressä reilun puoli tuntia ja homma oli sitä myöden selvä! Melkein kuuden vuoden jälkeen tuli taas opittua uutta jälkikasvusta; pitkäjänteinen ja järjestelmällinen. <3

Vanhasta uutta

Monta vuotta mielessä kytenyt projekti sai tulta alleen yhtenä iltapäivänä. Kuopuksen kummitädiltä saadut vanhat Brion ponyt oli palvelleet tiensä päähän. Piharattaiden kankaat oli likaiset, kuluneet ja paikoin homeessakin.

Nips naps vanhat kankaat kaavoiksi ja vapaalla kädellä uutta luomaan. Kankaan olin ostanut vuosia sitten Jyskistä ja sitä komeilee meidän sängynpäädyssäkin. Pehmikkeeksi sisälle silppusin vanhan vauvapeiton. Ompelujälki ei kestä lähempää tarkastelua, tikkaukset kiemurtelee ja kanttinauhan ompelu meni juuri niin kuin ensikertalaisella kuuluukin... Lisäksi isäntä joutui kokoamaan emännän väkivalloin purkamia rattaita nippusiteillä. Välttää silti meille!

    Before:

                                                                         ... and after

Uuteen tuntemattomaan

Oma blogi. Sitä en olisi uskonut perustavani. Ajatuksella en osaa, eikä minusta ole siihen. Katsotaan kuinka käy...

Rakastan käsillä tekemistä ja imen inspiraatiota muiden luomuksista. Huomatakseni lopulta, ettei oma tekeminen sujukaan niin vaivattomasti... Neulepuikkoja ja -lankoja löytyy yllin kyllin ja onpa komerossa ompelukone ja saumurikin. Joskus iskee myös askarteluinspiraatio, parhaillaan lorukortit ovat ykkösjuttu ja niiden tekemiseen osallistuvat myös pikkuapulaiset (Neidit 8v & 6v ja Pieni Herra 1v).
Blogin  tarkoituksena on tallentaa aikaansaannoksia itselle muistiin ja olisipa se veikeää jos joku muukin niitä kävisi kurkkimassa. :)