Jumissa

Viikon neulomistauosta huolimatta vasen hartia jumittaa edelleen. Nyt pärjätään jo yhdellä pillerillä päivässä, mutta tunne on edelleen niin epämiellyttävä, että alkuviikon vierotusoireista päästyäni en enää edes haaveile ottavani puikkoja käteen ennen kuin pää keikkuu taas omalta tuntuvilla hartioilla. Tästä syystä siis jumittaa myös pihatyöt, kotityöt (miten ikävää...), käsityöt ja kaikki muutkin työt jotka muuten toki olisivat toki jo valmiita.

Puolikuntoisuudestani huolimatta kesäkeitaamme tarvitsi ylleen jokakeväisen öljykerroksen. Ah, tällä terassilla on vietetty monet ikimuistoiset juhlat mitä parhaimmassa seurassa.

Hetken aikaa konttailtuani älysin valjastaa lapsityövoiman käyttöön. Intoa riitti ehkä neljän lautarivin verran, mutta ajatus oli tärkein. <3 Nyt on badenbadenin seuraksi kannettu jo pöytä ja tuolit sekä vihitty terassi tämän vuoden osalta käyttöön mitä parhaimmassa pienten ja vähän isompienkin naisten seurassa. Isäntä ja lapset heittivät talviturkit jo alkukuusta, emäntä kastautuu siinä vaiheessa kun vesi lähentelee kolmeakymmentä.

Saman flown vallassa päätimme öljytä myös kuistilla olevat lattiaritilät, jotka ovat palvelleet ilman mitään suurempia käsittelyjä jo toistakymmentä vuotta. Ritilöiden alta sai lapioida pois kottikärryllisen hiekkaa, koirankarvoja, kissanruokaa ja muita aarteita. Taas oli lapsityövoima käytössä.

Vielä puuttuu ne hyvin hoidetuksi tulevat omenapuun taimet sekä autolastillinen kesäkukkia. Vuosien ajan sain lapsuudenkodistani hakea itse kasvatetut samettiruusut, orvokit ja lobeliat. Nyt onkin kukkaro ihmeissään ja arvostan ihanaa iäkästä puutarhuriani jos mahdollista entistäkin enemmän.

Lonely Rider

Voiko / kannattaako blogissa esitellä epäonnistumisia? Antaako se yleisölle hyvät naurut ja mitäminäsanoin, eituostaolebloggaajaksi -hymistelyä vai tuleeko myötätunto- ja tsemppiasennetta kehiin?

Tein villasukaN. Yhden ainoan. Paria tälle en aio tehdä, koska sen neulominen oli kamalaa. Sukka on juuri niin muotopuoli kuin se kuvassa näyttää. Varsi on tehty täsmälleen samalla silmukkamäärällä kuin kärkikin, mutta ilmeisesti tässä vaiheessa on hammasten kiristely ja latinan puhuminen jo vaikuttaneet neulojan käsialaankin? Puolustukseksi kerrottakoon, että kyseessä oli elämäni ensimmäinen pitsineulesukka, sekä sukka, jonka neulominen aloitettiin kärjestä. Kaikki meni hyvin kantapäähän asti, pitsineule oli nättiä ja helppo neuloa. Kantapäästä alkoi alamäki. Kuinka vaikeaa voi olla tiimalasikantapään kirjoitetun ohjeen ymmärtäminen? TODELLA vaikeaa.

Lisäksi kun ihminen, joka vihaa neuleen purkamista ja uudelleen neulomista joutuu tekemään tätä kymmenen kertaa, on tappotuomio sukalle julistettu. Koko jota havittelin oli 38, mutta tämä kaveri vaatii sisäänsä 45 kokoisen jalan. Isäntä ei luultavastikaan käytä punaisia pitkineulesukkia? Tai mistäpä tuon tietää, en ole tarjonnut. Ehkä teen tästä, kuten ala-asteella neulomastani ensimmäisestä parittomasta villasukasta myös keppihevosen pään. Pölyhuiskunakin tämä voisi elantonsa tienata...

Lonely Rider l. pitsineulesukka

Ohje: Novitan sukkalehti

Lanka: Novita Nalle 50g

Puikot: nro 3

Vastedes luotan siihen 23 vuotta sitten päähän taottuun perinteisen villasukan ohjeeseen vahvistettuine kantapäineen ja totean ohjeiden olevan tyhmiä varten. Salaa kuitenkin selailen Novitan sukkalehden ohjeita... Toistaiseksi asetan itseni viikonlopun mittaiseen neulontakieltoon pahasti jumissa olevien hartioiden takia ja mietin keinoa avata punkkupullo ilman korkkiruuvia.



"Äitini oma..."

"...olet soma.

Tarvitsen sinua

hellimään minua."

Aamu seitsemästä asti malttamatonta supinaa makuuhuoneen oven takana,

itse tehdyt kortit ja lahjat, aamiainen vuoteeseen ja

kimppu punaisia ruusuja.

 (vei 15 vuotta, ennen kuin isäntä sisäisti, mikä on emännän lempikukka :)

Voiko muuta enää toivoa?

Ekaluokkalainen oli koulussa tehnyt neulatyynyn.

Monta neulanpistoa sormiin ja paljon turhautumista,

mutta hämäläis-lappilais-karjalais -sisulla valmista tuli

ja käyttöön pääsee aivan varmasti!

Kävimme koko perheen voimin myös isännän äitiä onnittelemassa ja samalla reissulla nappasin kuvan jo aiemmin keväällä anopille syntymäpäivälahjaksi antamastani Revontulesta.

Tässäkin pingotus jo hieman antanut myöden, mutta tuleepahan ainakin värit esille.

Tämä äitienpäivä jatkuu omalta osaltani töiden ja niiden ihan tuoreiden äitien parissa.

Hyvää äitienpäivää kaikille äideille!

Ihan pihalla

Asumme maalla. Maalla on oma piha. Pihaa täytyy hoitaa. En ole viherrakentaja enkä omaa minkäänlaista "hortonomista silmää". Jänöjussi vei viimeisen omenapuun taimen talvella ihan sen vuoksi, ettemme syksyllä muistaneet/viitsineet asentaa sen ympärille verkkoa. Reilu kymmenen vuotta sitten istutettu ruusupensas on raparperin kanssa ainoa, jota en huonollakaan hoidolla saa tapettua. Eli toivoa on vielä?

Keväällä aina iskee hetkellinen innostus pihan suhteen. Tänä keväänä se aiheutti sen, että salaojitimme pihan uutta nurmialuetta. Vielä puuttuu ohut kerros uutta multaa päälle ja säkillinen nurmikon siemeniä. Anoppi sormet syyhyten kyseli, olenko suunnitellut istutuksia uudelle nurmikolle. Öh, en... Ehkä yritämme vielä muutamaa uutta omenapuuta saada pidettyä hengissä kahta talvea kauemmin.

Salaojitus sujui hienosti isännän ollessa kaivinkoneen puikoissa, emännän lapion kanssa montussa ja työnjohto huuteli ohjeita rattaista.

Myös pioni jaksaa joka vuosi nousta useamman varren voimin. Monta vuotta isäntä tyytyväisenä ajoi ruohonleikkurilla tämän yli kunnes huomattiin ruohon seasta nousevan jotain erilaista...

Löytyy meiltä ne pari pakollista perennapenkkiäkin, jotka kesän edetessä jäävät aina vain huonommalle hoidolle. Jospa tänä vuonna tulisi ryhtiliikettä pihan hoidossa. Kasvihuone ja -maa huutelevat myös kutsuvasti, niistä lisää myöhemmin.



Melkein eskarilaisen viisi vuotta sitten tehdyn keliakiadiagnoosin jälkeen meillä ei olla vehnäjauhoja käytetty. Ekaluokkalainen esitti toiveen korvapuustien leipomisesta ja gluteenittoman taikinan käsittelyn vaikeuteen kyllästyneenä rohkaistuin ostamaan vehnäjauhoja. Taikina jäi liian löysäksi ja pullat lätsähtivät, mutta voi sitä leipomisen iloa ja ennen kaikkea tuoreen pullan ja kylmän maidon makuyhdistelmää! Tulipa pitkästä aikaa myös pyyhittyä keittiön pinnat huolella jauhopölyn karkoittamiseksi. :) Melkein eskarilainen lahjottiin jäätelöllä ja lupauksella leipoa myös gluteenittomasti lähipäivinä.

Kevättä rinnassa

Toukokuu, lempikuukauteni. Mistäköhän lie johtuu? ;)

Kuukausi aloitettiin koko perheen voimin railakkaalla vatsataudilla. Siitä toipuessa sain valmiiksi ekaluokkalaisen kesäneuleen. Ohje löytyi vanhasta Novitan lehdestä ja tuntui sopivan helpolta kaltaiselleni pitsineuleen kammoksujalle. S-kokoa yritin muuntaa vielä pienemmäksi, mutta hieman reiluksi se jäi ainakin hihojen osalta. Onneksi käyttäjän odotetaan vielä kasvavan! :)

Ekaluokkalainen tykästyi neuleeseen ja etenkin se päällä poseeraamiseen! Heti kysyttiinkin saako tämän laittaa maanantaina kouluun. Täytyy olla tyytyväinen, koska muutaman vuoden kuluttua luultavasti äidin tekeleet eivät kelpaa...

Pitsineule

Ohje: Novita kesä 2008

Lanka: Novita Tennessee 250g

Puikot: 3½ ja 3 pyöröpuikko