Pientä pintaremonttia

En ole kummoinenkaan sisustaja. Tullessani emännäksi taloon viitisentoista vuotta sitten täällä ei juurikaan ollut mattoja lattioissa tai verhoja ikkunoissa, joten siihen nähden olen varmaan sisustuksen "usainbolton". Pikku hiljaa ollaan tuotu sisäpintoja  70-luvulta tälle vuosituhannelle ja yleensä meillä onkin ollut mittavampi remonttirupeama perheenlisäystä odotettaessa. Mitä lie pesänrakennusta? Nyt ei kuitenkaan ole kyse samankaltaisesta remontoinnista!

 

Aina välillä sisustusinspiraatio iskee ja silloin siihen on tartuttava. Tällä kertaa sain kipinän luettuani eräältä foorumilta pitkän kapean käytävän sisustusvinkeistä. Meiltähän tällainen löytyy, mutta koskaan en ole sen sisustamista ongelmana pitänyt, koska käytävää ei mielestäni tarvitse sisustaa kuin korkeintaan kahdella piiiiitkällä matolla. No, nyt kokeilin muuta. Virkkasin ontelokuteesta Kauhavan Kangasaitan ohjeen mukaan pari Juhannusruusu-mattoa, isäntä poikkesi töistä tullessaan Ikeasta kenkäkaapin, jonka kokosin iloisissa tunnelmissa nuoren isännän tarjotessa auliisti apuaan. Voitte kuvitella kuinka vaikeaa on pitää 2-vuotiasta erossa tällaisista remppahommista... Seinille naputtelin pari taulukollaasia omista valokuvista ja lasten askarteluista. 

Siinä se, valmista tuli ja aika tyytyväinen olen. Hieman silmä vaatii vielä tottumista, mutta eiköhän se siitä.

       
Ennen...                                                                   ... ja jälkeen

Nuoren isännän 2-vuotissynttäreitä juhlistettiin pari viikkoa sitten ja tarkoitus oli tehdä päivänsankarin mielenkiinnon kohteen mukaan traktorikakku. Ei mennyt insinöörin piirrustukset kohdilleen ja tokaluokkalainen totesikin varovasti nähtyään kakun vielä ilman kermakuorrutusta: "Ei tainnut ihan onnistua..?" Joku ystävällinen keksi lohduttaa maansa myynyttä leipuria, että tämä on sellainen tractor pulling -traktorikakku. :) Maku oli kuitenkin maittava ja juhlat muutenkin mukavat.

 

Unohdus

Lakananvaihdon yhteydessä petauspatjan alta löytyi tällainen. Hetken aikaa jouduin mietiskelemään mitä-missä-milloin, mutta jo alkoi valjeta. Viimeisen huivi-innostuksen tuotteen ohje löytyi netistä ja taas vajeni lankavarasto. Tällä kertaa käyttöön pääsi kirpparilta aikanaan halvalla ostettu Novitan ikivanha puuvillasilkki. Tämä on edellisiä huiveja pienempi ja saattaapi päätyä ihan omaan käyttöön. Yhtään en muista minkälainen ohje oli, mutta ei lienee liian vaikea, koska huivista tuli valmis. :) 

 

Minttumaari

Ohje: Ullaneule 02/07

Lanka: Novita Puuvillasilkki 125g

Puikot: pyöröpuikko 3,5mm

 

Meillä kotona on olotila kutakuinkin tällainen. Kaikki lapset ovat enemmän tai vähemmän alkavan/ohimenevän influenssan vallassa. Tokaluokkalaisen koulusta oli eilen 2/3 oppilaista ja opettajista sairaana, joten jonkinasteisesta epidemiasta voi varmaan jo puhua. Toki oppilaita koulussa on yhteensä vain 30.

 Itse kuullostelen niskakipuani ja mietin johtuuko se alkavasta taudista vai kyseenalaisista keinoistani poistaa vettä korvasta. Aloitin aikuisten uintitekniikkakurssin ja joka kerta uimisen jälkeen kärsin pari päivää täysin lukossa olevasta korvasta. Kaikentietävä google neuvoi oivan konstin vaivan poistamiseksi ja emäntähän teki työtä käskettyä. Korva aukesi, mutta niska ei tykännyt ja lapsetkin vähän kummastelivat kun äiti hakkaa päätä tyynyyn...

Magic loop

Vanha ja vielä vanhempi koira oppivat viikonloppuna istumaan kun mummin kanssa yhteistuumin opettelimme Youtuben suosiollisella avustuksella magic loop -tekniikan. Sen myötä sukkapuikoille sanottiin hei hei ja puikkovarasto laajeni muutamalla piiitkällä pyöröllä. Kaapeleiden taipuisuudessa on näköjään suuria eroja ja tällä hetkellä suosikkini ovat Prymin pyöröt, joita onnekseni löytyi Prismasta. Tosin 120cm kaapelia en sieltä löytänyt, mutta taipuu nuo satasetkin riittävän suurelle lenkille.

Opettelun tuoksinassa syntyivät mummin puikoilta sukat kuopukselle ja itseltäni eskarilaiselle. Sukat tehtiin suosiolla yksi kerrallaan varresta aloittaen. Ei sentään liikaa uutuuksia yhdellä kertaa! Haastoin itseni kokeilemaan kahden neulomista samaan aikaan, mutta suosiolla jätin vielä kantapään tekemättä eli säärystimethän niistä tuli. Alun manaamisen ja lankasotkun jälkeen varsi lähti muodostumaan ja voi kuinka oli kivaa! Tokaluokkalainen tykästyi säärystimiinsä ja taas oli äiti tyytyväinen.

 

 Seuraava kokeilun paikka on kahden sukan neulominen yhtäaikaa kärjestä aloittaen. Sitä ennen lepuutan hermoja ja virkkaan patalappuja...