Voiko / kannattaako blogissa esitellä epäonnistumisia? Antaako se yleisölle hyvät naurut ja mitäminäsanoin, eituostaolebloggaajaksi -hymistelyä vai tuleeko myötätunto- ja tsemppiasennetta kehiin?
Tein villasukaN. Yhden ainoan. Paria tälle en aio tehdä, koska sen neulominen oli kamalaa. Sukka on juuri niin muotopuoli kuin se kuvassa näyttää. Varsi on tehty täsmälleen samalla silmukkamäärällä kuin kärkikin, mutta ilmeisesti tässä vaiheessa on hammasten kiristely ja latinan puhuminen jo vaikuttaneet neulojan käsialaankin? Puolustukseksi kerrottakoon, että kyseessä oli elämäni ensimmäinen pitsineulesukka, sekä sukka, jonka neulominen aloitettiin kärjestä. Kaikki meni hyvin kantapäähän asti, pitsineule oli nättiä ja helppo neuloa. Kantapäästä alkoi alamäki. Kuinka vaikeaa voi olla tiimalasikantapään kirjoitetun ohjeen ymmärtäminen? TODELLA vaikeaa.
Lisäksi kun ihminen, joka vihaa neuleen purkamista ja uudelleen neulomista joutuu tekemään tätä kymmenen kertaa, on tappotuomio sukalle julistettu. Koko jota havittelin oli 38, mutta tämä kaveri vaatii sisäänsä 45 kokoisen jalan. Isäntä ei luultavastikaan käytä punaisia pitkineulesukkia? Tai mistäpä tuon tietää, en ole tarjonnut. Ehkä teen tästä, kuten ala-asteella neulomastani ensimmäisestä parittomasta villasukasta myös keppihevosen pään. Pölyhuiskunakin tämä voisi elantonsa tienata...
Lonely Rider l. pitsineulesukka
Ohje: Novitan sukkalehti
Lanka: Novita Nalle 50g
Puikot: nro 3
Vastedes luotan siihen 23 vuotta sitten päähän taottuun perinteisen villasukan ohjeeseen vahvistettuine kantapäineen ja totean ohjeiden olevan tyhmiä varten. Salaa kuitenkin selailen Novitan sukkalehden ohjeita... Toistaiseksi asetan itseni viikonlopun mittaiseen neulontakieltoon pahasti jumissa olevien hartioiden takia ja mietin keinoa avata punkkupullo ilman korkkiruuvia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti