Glögi-luumukakku

Ihanaiselta ystävältäni sain maailman parhaan joulukakun ohjeen ja olihan se tuunattava gluteenittomaan muotoon. Yleensä nämä gluteenittomat kuivakakkuviritelmäni murenevat ja pölisevät suusta ja nenästä uloshengityksen mukana, mutta tämä kaveripa piti pintansa. Luumu tuo mehevyyttä niin paljon, että jopa gluteeniton versio paranee vanhetessaan, toisin kuin yleensä.

 

 

Gluteeniton Glögi-luumukakku

1 pss kuivattuja luumuja

4dl glögiä

200g voita/margariinia

1,5dl sokeria

2 munaa

1rkl vaniljasokeria

2tl leivinjauhetta

0,5tl soodaa

3,5dl Semper Fin Mix -jauhoja

(1tl ksantaania)

 

Keitä pilkottuja luumuja glögissä liki soseeksi (itse lukihäiriöisenä unohdin pilkkoa luumut, mutta isommat sattumat kakussa tuovat vaan jännitystä elämään...). Nosta kattila liedeltä ja laita rasva nokareina joukkoon sulamaan. Anna hieman jäähtyä ja lisää sokeri ja munat yksitellen. Yhdistä kuivat aineet ja sekoita ne taikinaan. Paista voidellussa ja jauhotetussa vuoassa 175 asteisen uunin alatasolla n. 50min.

NAM!

On ne - vihaisia

Lankavaraston vajennuksessa jäljelle jäi sopivasti punaista ja beigeä Nallea sekä oranssia Bambua. Meillä nuo "ängri böördsit" ei mikään hittituote ole, mutta katsotaan uppoaako 3-vuotiaille kummipojille. Paksummat kulmat omaavasta linnusta tuli selkeästi tuimempi-ilmeinen, täytynee vielä tuunata kaveriakin kiukkuisemmaksi. Kunnia-asiana pidän sitä, että edes jotain itsetehtyä on joululahjojen joukossa, joten tavoite saavutettu tämän vuoden osalta. :)

Angry Birds -pehmot

Ohje: Yhteishyvä

Lanka: Novita Nalle & Bambu yht. n. 100g

Koukku: 3½ mm

Vanua täytteeksi, valkoista ja mustaa askarteluhuopaa silmiksi

Vähemmän vihaisina tuotteina valmistui pari pipoa. Ohje löytyi netin syövereistä ja lankana oli eskarilaisen pipossa Novita Crystal. Nuoren isännän pipsaan saatiin kulutettua ikivanhat Mambot

Jälkimmäinen kuva otettu kännykkäkameralla ja lopputulos on harmahtava ja sumuinen. Joku suuressa viisaudessaan aikoinaan otti linssin suojana olevan kalvon pois...

Ihhahhaa!

Keppihevosia on syksyn aikana valmistunut useampikin. Pää syntyi nopeasti Yhteishyvän ohjeen avulla. Tai no, sen villasukan osaan varmaan ilman ohjettakin, mutta korvien muotoiluun ei olisi oma ideointi piisannut. Tehokkaasti pääsin jämälangoista näiden kanssa eroon. Täytteeksi uhrattiin isännän vanha tyyny, joka koki ensin 90 asteen tehopesun. Napit silminä toimii, tosin nyt vasta kuvasta älyän, kuinka ufon näköiset nuo valkoiset silmät onkaan! No, aina ei voi voittaa. Sukan sisälle ompelin vielä vanhasta lakanasta sisäsukan, koska täytteen olisi muuten pursuilleet ulos löysästä käsialasta johtuen. Pieni pätkä ilmastointiteippiä takaa, ettei keppi sujahda päästä irti, kuten kävi eskarilaisen itse tekemälle kovan onnen hepalle. Itkuhan siinä tuli kun ensin eskarista tullessa isot koululaiset nauroivat taksissa hassulle hepalle ja rajumman ratsastuslenkin jälkeen pää kieri irtonaisena lattialla...

 

 

 

Näistä neljästä hepasta kaksi meni kaupaksi menestykseksi osoittautuneissa koulun myyjäisissä, yksi lähti pukinkonttiin ja yksi jäi talon nuoren isännän ratsuksi. Myyjäisissä myös aiemmin esittelemäni kämmekkäät kirjaimellisesti revittiin käsistä. Liekö olleet hinnat liian huokeat?

 

Suurin ja omistajansa mielestä kaunein heppa on tokaluokkalaisen luottoratsu, eikä sitä tohtinut edes kuvitella laittavansa myyjäisiin kaupaksi. Niin, olisihan sen voinut sieltä sitten itse ostaa...

 

 

Helmeilyä

 Aiemmin esittelemistäni huopahelmistä on kolmen naisen yhteistyöllä syntynyt aikamoinen määrä kaulakoruja. Tytöille olen suurimmaksi osaksi jättänyt luovan osuuden ja itse auttanut pujottelemisessa. Koruja on nyt valmiina kymmenkunta ja toisen mokoman saisi vielä jäljellä olevista huopa- ja puuhelmistä. Olen vaan niin onneton valokuvaaja, että kaikista ei tänne yksittäiskuvaa saa. Mukavaa hommaa ja lopputulokset ovat meidän mieleen. Ongelmaksi muodostuu se, että taiteilijat eivät millään raaskisi antaa näitä ensi viikolla pidettäviin tokaluokkalaisen koulun myyjäisiin... Täytynee ostaa itselle pari mieluista jos uhkaavat kaikki mennä kaupaksi. ;)

 

 

Tällä erää viimeiset kämmekkäät valmistuivat Nallesta ja nämä yhdessä muutaman muun parin kanssa ovat niinikään menossa myyjäisiin.

 

 

 

Taloudessamme majailee tuo ihanainen 6-vuotias keliaakikkotyttönen. Ruokavaliota ollaan noudatettu ongelmitta yli 5 vuotta ja ihmeen hyvin neiti itse on sopeutunut "erilaisuuteensa". Eskarissakin kertoo itsellään olevan aina oma jälkiruoka, jota muut kadehtivat. Aikani tätä ihmettelin, että onko joka päivä jälkiruokaa? Lopulta kävi ilmi, että hänelle tulee keittiöstä valmiiksi voideltu näkkileipä, jonka mieltää jälkiruuaksi ja jota toiset lapset "kadehtivat". Toki muutkin saavat näkkäriä, mutta joutuvat sen itse voitelemaan. :D 

 

Vaikka eskarilainen harvoin murehtii sitä, ettei saa syödä samoja herkkuja kuin muut niin aina juhlapyhien tullessa tämä vaivaa äidin mieltä. Yhtenä pääsiäisenä tein kovalla vaivalla gluteenitonta mämmiä, josta neiti totesi "Kakkaa, en syö!" Parina jouluna olen yrittänyt imellyttää perunalaatikkoa gluteenittomilla jauhoilla, mutta eihän siitä mitään tullut. Vahingosta viisastuneena nykyään keskitytään vain herkkuihin, jotka menevät varmasti kaupaksi.

 

Eilen kokeiltiin gluteenittomia tähtitorttuja anopin ohjeella ja voi sentään kun tuli herkullisia! Gluteeniton taikina on mielestäni äärimmäisen hankalaa käsitellä; halkeilee, tarttuu ja muutenkin käy hermoon. Nämä tortut siis tehtiin piparimuotilla, kahden tähden väliin luumuhilloa, voitelu kananmunalla ja voilà siinä se on! Ripaus tomusokeria päälle voisi armahtaa valmiiden torttujen rujon ulkomuodon. Tämä oli koe-erä ensi viikon myyjäisiä ajatellen ja taidanpa uskaltautua tiistaina uuden satsin tekemiseen.

 

 

Gluteenittomat Tähtitortut (n. 25kpl)

1 prk maitorahkaa

150-200g pehmeää margariinia/voita

4dl gluteenittomia jauhoja

1,5 tl leivinjauhetta

(1tl ksantaania)

 

Kuivat aineet jauhojen sekaan ja kaikki ainekset sekoitetaan nopeasti keskenään.

200 astetta uunin keskitasolla n. 10-15min.

Loruilua

 Piiiitkän tauon jälkeen kaivoin taas askarteluvälineet ja laminointilaitteen kaapista. Meillä on iso pussillinen lorukortteja ja pienimmät kummilapsetkin saavat ilokseen (?) kortteja milloin mistäkin syystä. Kun riittää aikaa ja inspiraatiota mielikuvituksen kera, voi lopputulos olla melkoisen kiva. Tällä kertaa aikaa olisi ollut, mutta inspiraatio ja mielikuvitus on vähän hakusessa...

 

Kissan kehruut

Kissa istui ikkunalla,

kehräs villanukkaa.

- Mitä teet langoistasi?

- Monta pientä sukkaa.

- Kelle annat sukat, kelle?

Hiirulaisen huopasiksi,

varpusien villasiksi,

sääskiparan sääryksiksi.

Vaan varas tuli, langat vei,

pätkän pätkää jäänyt ei.

Voi voi pientä kissarukkaa,

kehruus meni hukkaan.

(Kaija Pakkanen)

Hattu ja pää

Kun tapaan hyvätapaisen hattuherran

hän nostaa aina hattua

ja huomaan joka kerran

että pitipä nyt sattua

näin hyvä sää,

että itipä itipä hatun alla pää.

(Kirsi Kunnas)

 

Jouluun virittäytyminen alkaa näiden joulunodotuskorttien kanssa.

Laminoidun kortin valokuvaaminen onkin haastavaa...

Joulupukin suuret saappaat jalkaani jos saisin,

koko maailman tietystikin heti parantaisin.

Ruokaa, rahaa, terveyttä niille minä soisin,

joille täällä tänään onkin käynyt vähän toisin.

Sulle lahjan antaisin mä erityisen hyvän:

joulumielen iloisen ja rakkauden syvän.

(tuntematon)

 

Ettei postaus poikkeaisi liiaksi valtavirrasta, niin onhan täällä taas yhdet kämmekkäät valmistuneet.

Kämmekkäät

Ohje: 2o2n joustinta, virkatun kukan ohje täällä

Lanka: Novita Nalle 45g

Puikot: 3½ & virkkuukoukku 3

 

 

Lankavaraston vajentamisessa kohteeksi on otettu hahtuvat ja Huopaset, joista on pyöritelty helmiä koruja varten. Tämä projekti oli työn alla viime vuonnakin ja Pirkon suosiollisilla neuvoilla huovuttaminen kävi pyykkikonetta ja sukkahousuja apuna käyttäen käden käänteessä.

 

 

LP-levyistä tehtyjä kulhoja näkyy blogimaailmassa ja omaani sain inspiraation Hipulta. Viime jouluksi näitä tehtailtiin useampi. Kulhot täytettiin konvehdeilla, päälle sellofaania ja taas oli yksi joululahjaongelma ratkaistu. :)

Tarjolla lämmintä kättä

Valmistuuhan täällä jotain vaikka päivitykset vähän venähtää. Kamera temppuilee, kuvien siirto koneelle ei onnistu ja pikkuiset sormet olisivat auttamassa näppäilyssä. Valokuvat on luokattoman huonoja, kännykkäkameralla otettuja. Kaapista löytyy ihan kelvollinen digijärkkäri, mutta sen käyttö jää turhautumisen puuskassa vähiin. Tarvitsisin kädestä pitäen -opetusta aukkojen ym. säätämisessä. Kokeilemalla ei tällä pitkäjänteisyydellä valmista tule.

 

Nyt lankavarastoissa tuhoamisvuorossa on Novitan Nallet. Kämmekkäitä valmistuu tasaiseen tahtiin pari/ilta mikäli telkkarista tulee mieluisaa (ja mielellään kotimaista) ohjelmaa. En käsitä ihmisiä, jotka voivat neuloa katsomatta käsiinsä vähän väliä! Tai niin, voinhan itsekin, mutta tuloksena on useita karanneita silmiä ja virkkuukoukulle töitä. Toisaalta ulkomaisia sarjoja katsellessa kielitaito on testauksen alla. Ystäväni Kauniit ja rohkeat puhuvat niin selkeää engelskaa, että siitä syystä sarja on ihan must neulovalle katselijalle! ;)

 

Nallesta siis alla olevat kämmekkäät, helpolla 2o2n -kaavalla, sopivaan kohtaan peukalon aukko ja koristeeksi ainoa virkattu kukkanen, jonka osaan ilman suurempia ongelmia. Kukkasen keskelle nappi kirpparilta. Tylsää, mutta tehokasta. Nämä ovat menossa tokaluokkalaisen koulun joulumyyjäisiin tarjolle.

 

 

 

 

Kotijoukoillekin piti tehdä omansa Tallinnasta aikanaan tuodusta alpacasta, raidat ja kukkanen nallesta. Eskarilainen tykkää ja harmittelee kun ilmat on niin kylmät, etteivät nämä yksinään riitä-

 

 

 

Tokaluokkalaiselle säädettiin hieman erilaiset, ei hyvät, mutta menettelee.

 

 

Miksi kämmekkäitä eikä lapasia, jotka olisivat ehkä käytännöllisemmät? Siksi kun mä en osaa! Peukalosta tulee aina muotopuoli, liian suuri tai niin tiukka, että sormessa ei pääse veri kiertämään. Nämä yhdet lapaset tein kaksinkertaisesta Woolista ja arvatkaapas miksi niistä on kuvattu vain selkäpuoli..?

 

 

Nuori isäntä sai sukat kaksinkertaisesta Dropsin Baby Merinosta. Nämä on paksut ja lämpimät, mutta harmillisesti eivät mahdu meidän nykyisiin kenkiin. Ei muuta kuin saapasostoksille!

 

Täällä vietetään kuumepäivää pienen miehen kanssa. Kerrankin sisällä ollessa vauhti on hieman matalampi kuin normipäivänä. Paljon syliä ja hellyyttä, sillä me pärjätään molemmat. <3

Born to be wild...

15 vuotta matkustajana ja vihdoin unelmista totta.

Unelma taisi olla enemmänkin isännän, mutta into tarttui myös emäntään.

Muutaman teoria- ja ajotunnin jälkeen inssi antoi kouraan paperin, jonka perusteella B-kortista tuli AB.

Talliin oli hommattu jo hyvissä ajoin emännälle lelu ja neitsytmatka ajettiin eilen yhdessä auringonlaskuun. Sormet ja varpaat jäässä, mutta se ei latistanut tunnelmaa. Tykkäsin! Nyt en enää ihmettele miksi isännän ajoreissut välillä venähtivät. Reilu pari tuntia ja sata kilometriä hurahtivat kuin siivillä, vauhti pysyi toki maltillisena. Yhden ohituksenkin isännän yllätykseksi tein, tosin ajettuani sen traktorin perässä ensin muutaman kilometrin...

 Emännän lelu

Sitten hieman vähemmän villiä menoa. Kaappien kätköistä löytyi viittä vaille valmis tunika Novitan temposta. Kyseistä lankaa ei enää löytynyt, joten pääntien tein Kelosta, eikä siitä hullumpi tullut. Taas oli rouva vaan kuvitellut itsensä pienemmäksi (tai jopa ollut pienempi tuolloin kolme vuotta sitten tunikaa aloitettaessa), mutta kurovat 1500 denierin tukisukkahousut alle ja vähemmän hiilihydraatteja niin jo passaa! Tykkään tästäkin, lämmin, itseni näköinen eikä kutita.

Tunika (koko M)

Ohje: Novita Talvi 2009

Lanka: Novita Tempo 600g &

Novita Kelo 30g

Puikot: nro 6

Syksy

 

Joka syksyiseen tapaan olemme parin viikon ajan saaneet seurata monisatapäisen kurkiparven muuttovalmisteluja. Linnut kerääntyvät läheiselle pellolle aika pian viljan puinnin jälkeen ja meteli on korviahuumaava. Kurkien ryhmittäytymistä ja lentämistä tarkoin organisoidussa aurassa on ilo seurata. Jyväjemmari-isäntä tosin kyynisesti totesi lintujen levittävän hukkakauraa ja kovasti yrittää niitä naapurin pellolle häätää. Kieltämättä tuo samainen pelto on aina ollut tuottoisa hukkakauran suhteen.

 

 

 

 

Syysilmojen viiletessä sain vihdoin valmiiksi jämälankaprojektini.  

 

Loput Seitsemän veljestä -langat kuluivat lähes kaikki tähän räsymattotunikaan, josta lopulta inspiraation puutteessa tulikin liivihame. Ohje löytyi maanmainiosta jämälankakirjasta ja oli riittävän helppo vaatiessaan vain ainaoikeaa. Saumat eivät kestä lähempää tarkastelua ja langanpäitä solmuineen työntyy esiin milloin mistäkin. Hihansuut ja kaula-aukon virkkasin siisteiksi(?!) Mambolla. Alkuun pelkäsin tehneeni tästä liian ison, koska ohjeessa oli 3½ puikot ja itse käytin M-kokoon nelosen puikkoja. En kuitenkaan oikeassa elämässä ilmeisesti olekaan niin hoikka tyttö kuin oman pienen pään sisällä itseni miellän. :D

 

 

Juuri sopiva, erittäin lämmin ja käyttäjänsä näköinen. Alle käy melkeinpä minkä värinen paita vain.

Kumisaappaat jalkaan, huivi päähän ja laskiämpäri käteen - Perälän emäntä on valmis maatilan töihin. Tykkään!

 

 

Räsymattoliivihame

Lanka:  Novitan Seitsemän veljestä 700g

Novitan Mambo n.20g

Puikot:  4 & koukku 6

 

Tunnustuksia

Aiemmin mainitsemani Pirkon huhuilu oli tunnustus, jota lie tarkoitus jakaa eteenpäin. Vihreä bloggaaja ei ihan heti näihin juttuihin pääse kiinni. Tarkemmin asiaan perehdyttyäni jaan tunnustuksen eteenpäin sen suuremmitta selityksittä. :)

 

Pirkko 

JaanaMaa 

Villapata kiehuu 

RuttuNuttu

Mikunloki

 

Näille kaikille on yhteistä se, että mieleni sykähtää iloisesti syötteenlukijan ilmoitettua uudesta postauksesta. Ideoita, taitoa, loistavaa ulosantia, upeita kuvia jne.

 

 

 

Sitten vähän erilaisiin tunnustuksiin. Neulominen on alkanut taas maistua ja kiitos siitä kuuluu tallentavalle digiboksille. Syksy tuli ja sarjat alkoi. Mitä olisikaan lasten nukkumaanmenon jälkeen ilta ilman Forrestereita, Newmaneja, Emmerdalea, Frasieria, Frendejä ja kaikkia muita, joita ilman saattaisin itse mennä nukkumaan jo ennen puolta yötä? Isoveljestä puhumattakaan?! Ylpeänä (/nolona) tunnustan seuraavani kaikkia sarjoja, joiden katsomisessa ei tarvita muuta kuin silmiä. Ajatukset voi kohdistaa käsitöihin.

 

 

Mutta siis valmistakin on tullut. Vuoden tavoitteeni on ollut lankavaraston vajentaminen. Alkuperäisestä kahdeksan kilon varastosta on pian kolmisen kiloa vajentunut, eikä uusia hankintoja (juurikaan) ole tullut tehtyä.

 Loput Novitan bambulangat muovautuivat virkkaamalla ja neulomalla 

eri kokoisiksi ja -näköisiksi tiskiräteiksi.                                                                                                                                                          

 

 

 

                                                                                                                                                                        

 

Vielä kun näitä raaskisi alkaa käyttämään...

 

 

Lankaa kului 200g ja käytössä taisi olla 3½ puikot ja koukku. Meillä on aina ollut käytössä Viledat, Wettexit ym., mutta bambun antibakteeriset ominaisuudet ja huima imukyky saivat nyt kokeilemaan tätäkin uutuutta. Voihan olla, että käyttökokemukset tuottavat itselle pettymyksen, mutta aina voi kääriä kerran käytetyn tiskirätin pakettiin ja antaa joululahjaksi! :)

 

 

 

 

 

 

 

 

Vielä on kesää jäljellä

Tuleehan niitä kauniita päiviä? Kesä meni vähän varkain ja itsellekin tuli yllätyksenä kuinka aikaansaamaton sitä on ollutkaan. Pirkko jo vähän huuteli tän kesälomalaisen perään *kiittää punastellen* joten nyt voisi palata kesälaitumelta takaisin ruotuun.

Onhan sitä tullut sentään jotain tehtyä kesän aikana. Enemmän on mainittavana kuitenkin niitä tekemättömiä hommia... Keväällä uhoamani pihan ja puutarhan hoito meni niin kuin meni. Paljon puhutut omenapuun taimet hommattiin ja ainakin toisen kohtaloksi koitui 9kk kultsuherran hampaat. Kasvimaan saldo oli seitsemän sipulia ja kolme kesäkurpitsaa, ei huono. Tuottoisampaan satoon oltaisiin päästy jos emäntä olisi vieraillut kasvimaalla useammin kuin kaksi kertaa kesän aikana. Sadonkorjuun suoritti ystävällisesti anoppi todettuaan, että taitaa miniän viherpeukalo olla pahemman kerran nyrjähtänyt. Herneet ja porkkanat jäi siemenpusseihin kasvihuoneen hyllylle pitämään seuraa hylätyille tomaatin- ja kurkuntaimille. Ehkä sitten ensi vuonna. Saahan niitä kasviksia kaupastakin - tällä motolla lohduttaudun ja odotan ensi vuotta.

 

Samettiruusu, aina niin uskollinen ystäväni. Ei petä kuivimpana eikä sateisimpanakaan kesänä.

Näitä ensi kesänä Perälään paljon!

 

 

Jos nyt viljelijänä tuotto jäi vähän laimeaksi niin senkin edestä ollaan vedetty lonkkaa. Harvat aurinkoiset päivät kuluivat kesäkeitaan terassilla nahkaa käryttäen. Välillä heitettiin grilliin makkaraa ja lapset nauttivat vedessä peuhaamisesta. Eskarilainen oppi uimaan juuri 6v- syntymäpäivillään ja riemu oli rajaton. Luulenpa, että taito oli hallussa jo pidempään, mutta synttäreillä vaan tuli fiilis heittää uimarengas pois.

 

 

Nuori isäntä tyytyi huolehtimaan suojakertoimista ja pysymään rannalla, mistä äiti oli kovin kiitollinen. Korkeimmillaankin varmasti alle 20 asteeseen jäänyt lampivesi ei houkutellut pelastamaan uppoavia lapsia. Onneksi tähän ei jouduttu, kiitos äidin kantavan äänen ja kauniiden "RANTAAAAAAN PÄIN PRKL!!!!" -kehotusten.

 

 

Nämä kaverit vahtivat valppaina josko grillauksen tiimellyksessä eksyisi herkkuja parempiin suihin.

 

Ihailen vanhempia, jotka antautuvat lapsilleen täysillä ja jaksavat aina välillä touhuta näiden mielen mukaan. Meiltä löytyy yksi sellainen, mutta se ei ole allekirjoittanut... Eilen illalla tytöt päättivät haluta nuotion kotipihalle. Makkaran puutteessa siinä lämmitettiin tokaluokkalaiselle pinaattilettuja ja eskarilainen sai nautiskella vanukkaan nuotion loisteessa. Emäntä pysytteli kuopuksen kanssa sisällä piirrettyään nuotion ympärille kehän, jonka sisäpuolelle tytöillä ei ollut menemistä, eikä mielellään isännälläkään. Ilonpilaaja huuteli ikkunasta ohjeita ja sai osakseen sääliviä katseita.

 

 

"Nuotiossa me paistetaan lettua ja makkaraa.

Nuotiossa me paistetaan koko perheen kaa."

(Nuotiolaulu, sävel joka vaihtelee fiiliksen mukaan, sanat ja sovitus: Eskarilainen) <3

 

 

Löytöjä

Melkein eskarilaisesta on syksyllä tulossa eskarilainen. Vaikka isosisko vähätteleekin eskarista tulevien läksyjen määrää, niin onhan pikkukoululaisella oma työpöytä oltava! Huutonetistä katselin  pöytiä, ajatuksena jokaisen pikkutytön haave yhdistetystä peili- ja kirjoituspöydästä. Löytyihän niitä ja ihan sopuhintaankin, mutta hakeminen parin sadan kilometrin päästä ei houkuttanut.

Ihmiset aina hehkuttavat kirpparilöytöjä, omalle kohdalleni niitä ei juurikaan ole osunut muutoin kuin lasten vaatteiden muodossa, jotka ovat kaikki löytöjä. Piipahdin paikalliselle lähetyskirpputorille ja siellä tämä LÖYTÖ nökötti, valtavan tavaramäärän keskellä kurotti itseään potentiaalista ostajaa kohti; "Pelasta minut!" Lastulevyä ja muovia, monikaan ei tätä löydöksi varmaan nimitä, mutta vastasi kaikin osin tarpeitamme. Pöytä lähti mukaani 25 eurolla, tähän hintaan olisi saanut kotiinkuljetuksenkin, mutta tuunaussormia syhytti sen verran, että ahdettiin pöytä oman auton kyytiin. Ja rahathan menevät hyvään tarkoitukseen.

Rautakaupan kautta kotiin...

Kotona alkoi armoton hiomisprosessi kolmen tytön voimin. Eipä alkuperäisessä pinnassa ollut kolhun kolhua (tosin meidän hiomisen jälkeen naarmuja löytyy), mutta eskarilainen on Neiti päästä varpaisiin. Housuja ei suostu pukemaan kuin pakottavassa hädässä ja lempivärejä ovat pinkki ja KESKIvihreä. Pöydän värivalinnassa ei siis ollut suuriakaan ongelmia. Siitä tuli ihana! Ikeasta haettiin kaveriksi laatikosto, jonne kätketään aarteita, toimiipa se välillä myös PetShopien kerrostalonakin.

Jotain jäi puuttumaan. Mielessäni näin pöydän kaverina vaaleanpunaisen pinnatuolin. Taas huutonetiin selailemaan, mutta 30€ - olkoonkin vaikka kuinka design - tuolista ja päälle hakukustannukset ylitti kipurajan. Kun hätä on suurin, apukin on lähellä. Naapurilla oli puuvajassaan juuri hakemani kaltainen ylimääräinen tuoli ja se lähti mukaamme kiitoksella. Nopeasti näytettiin tuolille hiekkapaperia ja maalisutia ja valmista tuli.

Kyllä nyt äiti on onnellinen (ja tyttärellekin kelpaa)! :)

Karkkimatto ja mööbleerausta...

Niskajumi on vihdoin voitettu ja pääkin alkaa tuntua omalta. Kiitos kuuluu ammattitaitoiselle hierojalleni ja valtavalle itsekurille, jonka ansiosta neulepuikot on visusti pysyneet laatikossa!

Käsityörintamalla on vihdoin valmistunut jotain. Sain vanhat Novitan Malibut käytettyä tähän napsahtelevaan KaRkKiMaTtOoN, johon idea tuli kuopuksen kummitädiltä. Idean alkuperäinen matto oli tehty ompelemalla, mutta päätin hyödyntää jämälankavarastoani. Onneksi sisäinen hamsteri on käskenyt säästää kasan pilttipukkeja kansineen. Purkit lähtivät lasinkeräykseen, mutta kannet pantiin uusiokäyttöön. Päällystin pilttipurkkien kannet virkkaamalla ja lopulta pitkän sommittelun ja suunnittelun jälkeen ompelin palat takapuolelta yhteen. Kieltämättä aika hauska stepata tämän päällä kun jalkojen alla napsahtelee. Vapaaehtoisia testaajia pitää vähän hillitä, että matto jaksaa vielä napsua lahjasaajankin varpaiden alla...

Putkisukat valmistuivat jo alkukesästä, mutta kuvat löytyivät kamerasta vasta nyt. Tykkäsin hurjasti sukan kuviosta, mutta kantapäättömyys ei oikein iske. Tosin se hyvä puoli näissä on, että menevät sekä äidille että tyttärelle. Itselle oli tarkoitus nämä tehdä, mutta esikoinen ihastui ja otti itselleen unisukiksi.

Putkisukat

Ohje: Novitan sukkalehti

Lanka: Novita Nalle 100g

Puikot: 3½

Meillä mööbleerattiin. Olen aina tykännyt siirrellä huonekaluja ja välillä vaihdella huoneidenkin paikkoja, mutta tällä kertaa mööbleerattiin pihalla ja isännän aloitteesta. Leikkimökki on seistä töröttänyt pihalla hiekkakukkulan päällä seitsemän vuotta ja nyt muutama metri sen takaa paljastui kaadetun metsän kätköistä juuri mökin kokoinen paljas kallio. Sinne pienen koivun viereen tuo möksä sopii kuin nenä päähän, toivottaa pihalle tulijat tervetulleeksi.

Juhannusta vietetään perheen kesken omalla kesäkeitaalla grillauksen, saunomisen ja lasten osalta uimisen merkeissä. Ehkäpä käydään tyttöjen kesken ne seitsemän erilaista kukkaa tyynyt alle hakemassa... ;)