Sisäisen puusepän hakua

 Kesä on ollut käsitöiden suhteen varsin aikaansaamatonta aikaa. Lasten kanssa ollaan tehty pieniä päivän pyrähdyksiä lähiseudun "kohteisiin" ja se on tuntunut riittävän lomareissun nimikkeenä. Yksi näkemisen ja kokemisen arvoinen paikka oli Loimaalla sijaitseva Maatalousmuseo Sarka. Jopa meidän tuleva ekaluokkalainen, neiti hienohelma kehui isälle illalla, kuinka UPEITA koneita siellä oli. Toki nähtävää oli paljon muutakin, mainittakoon eläimistä vaikka possut Pekoni ja Kassler. :) Ravintolassa tarjolla oli gluteeniton lounas, joka ilahdutti ruuanlaittoon kyllästynyttä emäntää. Alle 7-vuotiaat söivät ilmaiseksi eikä meiltä yli-ikäisiltäkään montaa euroa uunilohesta ja perunamuusista peritty. Myymälässä oli tarjolla vaikka ja mitä ihanaa, meidän mukaan lähtivät tietysti "Emäntä" ja "Pikkuisäntä" -paidat.

Museon pihalla oli keppihevosten esterata ja siitä se idea sitten lähtikin... Pari iltaa nikkaroitiin tyttöjen kanssa verstaalla ja lopulta tuli valmista. Tylsän käsisahan käyttö, liian pitkien ja paksujen naulojen hakkaaminen ja koppuraisilla pensseleillä maalaaminen poisti puusepän ammatin "mikä minusta tulee isona" -listaltani.

 

Ratsukot odottamassa vaativan Perälä Grand Prixin alkua...

Keittiöremontti

Reilu kymmenen vuotta haaveilemani keittiöremontti toteutui vihdoin! "Viimeinen" niitti taisi tulla pari vuotta sitten siivotessani alkuperäisen, liki 40 vuotta vanhan keittiön allaskaappia kuopuksen ristiäisiä varten. Ihmettelin kuinka lastulevyhylly oli paperin alta niin tummentunut... Homettahan siitä pyyhkeilin pois! Onneksi vain hyllylevy oli kärsinyt, eikä kosteutta löytynyt rakenteista. Myöskään käteen jäävät laatikoiden vetokahvat eivät houkutelleet enää odottelemaan pidempään projektin toteuttamisen kanssa.

Paikallinen kalusteita välittävä firma antoi parhaan tarjouksen ja homma kävi joutuisaan. Keittiöstä ja viereisestä "takkahuoneesta" uusittiin liki kaikki lattiasta kattoon. Puun värinen paneelikatto maalattiin valkoiseksi ja lattiaan asennettiin muovimaton päälle vinyyli. Itse hoidettiin vanhojen kalusteiden purku, takan ja seinien maalaaminen, sekä tapetointi. Vajaa pari viikkoa projektiin kului ja se aika mentiin mikroruualla, mutta kyllä sen kesti, kun tiesi kuinka hyvää se meille tekee! :) 

Valmiiseen keittiöön olen todella tyytyväinen! Parin viikon käyttämisen jälkeen parannusehdotuksia on toki tullut eteen, mutta niidenkin puutteiden kanssa pystyy elämään. Uuni olisi saanut olla kymmenisen senttiä alempana tai sitten käyttäjä saisi olla sen kymmenen senttiä pidempi. Jääkaapin vieressä oleva "kuivatarvikekaappi" lämpenee varsinkin näin kesäkuumalla, joten valitettavasti suklaalevyt eivät siellä kauaa säily... Valkoinen komposiittiallas on hieman haasteellinen puhtaanapidettävä. Vielä en ole uskaltanut siihen mitään hankaussieniä kokeilla, ahkera tiskiharjalla ja -rätillä putsailu riittäköön. Muutenkin uusi keittiö on tuonut Perälän emännässä uuden puolen esille; kuljen rätti kädessä pyyhkimässä sormenjälkiä ovista ja tasoista. Nautittakoon siisteydestä niin kauan kuin sitä kestää!

Erityisen onnellinen olen kasvaneesta työtasoalasta, upeista piilokulmakaappien mekanismeista, salamannopeasta induktiotasosta sekä käytännöllisistä vetolaatikoista, joista pari vielä ammottaa tyhjyyttään... ;) TYKKÄÄNTYKKÄÄNTYKKÄÄN!!!!

Ennen ja jälkeen -kuvat kertokoon muutoksesta:

 

Yksi  ikkunalista ja sittemmin hankitut baarituolit ja patteri puuttuvat vielä kuvista. Verhotankojen ja verhojen kanssa vielä pähkäilen, ehtiihän nuo myöhemminkin ideoimaan!

Kevätmeininkiä

Pirkko hätyyttää mut aina pois suunnittelemattomalta blogitauolta ja hyvä niin. Haasteeseen vastaaminen jää myöhemmälle, yritystä oli, mutta kysymysten copy-pastettaminen sai aikaiseksi vain valkoista palkkia ja hermo ei riittänyt kaiken uudelleen kirjoittamiseen...

KEVÄT tuli vihdoin! Nurmikolta on haravoitu jokavuotiset kolme kottikärryllistä hiekkaa ja koiranjätöksiä on heitelty lapiokaupalla metsään. Muutaman yksinäisen jupinan ja ärräpään jälkeen piha alkaa taas näyttämään pihalta.

Ensimmäistä kertaa päätin yrittää kasvattaa kasvihuoneeseen taimia omin päin. Eilen pääsivät tomaatin- ja kurkuntaimet koulittaviksi, paprikat saavat vielä kasvaa hetken. Kesäkurpitsat kituuttavat liian pienissä ruukuissa, mutta vielä taidan viikonlopun yli odottaa ennen kasvimaalle siirtoa. Mikäli yksikään näistä kotipuutarhurin tekeleistä onnistuu ja tuottaa satoa, olen erittäin tyytyväinen!

Kesää odotellessa tuli tehtyä myös parit aiheeseen kuuluvat lorukorttisarjat.

Hiekkalinna
Laatikko hiekkaa, sangossa vettä,
kauha jolla sotkea niin hyvin että
kehuisi muurari, joka muuraa muurin.
Paljon hiekkaa ja vähän vain vettä -
pian syntyy linna uljain ja suurin!
(Eeva-Liisa Manner)

Mansikka-aamu
Tänä aamuna heräsin
kuumaan ja ihanaan tuoksuun!
Pinkasin heti juoksuun –
ja arvaathan:
löysin ensimmäisen mansikan!

Nuuhkin marjaa ja astelin
nenä taivaissa ahon laitaa:
auringolle ja mansikoille
kesä haista taitaa!
(Hannele Huovi)


Nyt tämä emäntä heittää ajopuvun niskaan ja kypärän päähän ja suuntaa isännän kanssa kevään ensimmäiselle "moporetkelle". Suuntana Lieto ja jokakeväinen motoristikirkko. Hieman arveluttaa sinne isoon pyöräjoukkoon surkeine taitoineen tunkea, mutta joskushan se on koettava. :) Kummitytön äiti rohkaisevasti maalasi mieleeni kuvan, jossa paikallaan kaatuva moponi saa Liedon kirkon kentällä aikaan pyörien dominoefektin. Viimeisen harrikan mätkähdettyä kumoon Perälän emännästä ei näy enää kuin takavalo...

Juhannusruusu

 Vielä saa tovin odotella ruusujen kukkimista pihalla. Sitä odotellessa meillä nautiskellaan jo aiemmin esittelemäni käytäväprojektin juhannusruusuista. Muutaman tuttavan innoittamana hankin vihdoin ontelokudetta ja ison metallikoukun. Homma luistikin niin reippahasti, että yhden valmiin maton jälkeen tein vielä toisen ja kolmannenkin, mallia soveltaen vähän isomman. Tykkään kovasti kuviosta, kaunis, mutta ei kuitenkaan liian "mummolamainen". Näin kuvasi tokaluokkalainen yhtä mallia valitessaan omaan huoneeseensa tehtävää mattoa. :) Ainoa murhe on totutella näiden paksuuteen ja liukkauteen aiempien bukleemattojen jälkeen. Jotkin pienet liukuesteet pitäisi maton alle sovitella, valmis verkko näkyy alta vaan niin ikävästi. Ehkäpä pieni leikkaa-liimaa-askartele -projekti ratkaisisi tämän ongelman?

Juhannusruusu

                                               Ohje: Kauhavan Kangasaitta
                                                  Ruskeaa ontelokudetta
                                     pieneen mattoon (halkaisija 110cm) 2kg
                                   suureen mattoon (halkaisija 130cm) n. 3,5kg
                                                   Virkkuukoukku nro 10

Kaapissa odottaa läjä turkoosia trikookudetta, josta esikoinen siis tilasi itselleen maton. Ihan ei varmaan ehdi valmistua ylihuomisille 9v-synttäreille ellei äiti ole iltaisin oikein ahkera!

Pientä pintaremonttia

En ole kummoinenkaan sisustaja. Tullessani emännäksi taloon viitisentoista vuotta sitten täällä ei juurikaan ollut mattoja lattioissa tai verhoja ikkunoissa, joten siihen nähden olen varmaan sisustuksen "usainbolton". Pikku hiljaa ollaan tuotu sisäpintoja  70-luvulta tälle vuosituhannelle ja yleensä meillä onkin ollut mittavampi remonttirupeama perheenlisäystä odotettaessa. Mitä lie pesänrakennusta? Nyt ei kuitenkaan ole kyse samankaltaisesta remontoinnista!

 

Aina välillä sisustusinspiraatio iskee ja silloin siihen on tartuttava. Tällä kertaa sain kipinän luettuani eräältä foorumilta pitkän kapean käytävän sisustusvinkeistä. Meiltähän tällainen löytyy, mutta koskaan en ole sen sisustamista ongelmana pitänyt, koska käytävää ei mielestäni tarvitse sisustaa kuin korkeintaan kahdella piiiiitkällä matolla. No, nyt kokeilin muuta. Virkkasin ontelokuteesta Kauhavan Kangasaitan ohjeen mukaan pari Juhannusruusu-mattoa, isäntä poikkesi töistä tullessaan Ikeasta kenkäkaapin, jonka kokosin iloisissa tunnelmissa nuoren isännän tarjotessa auliisti apuaan. Voitte kuvitella kuinka vaikeaa on pitää 2-vuotiasta erossa tällaisista remppahommista... Seinille naputtelin pari taulukollaasia omista valokuvista ja lasten askarteluista. 

Siinä se, valmista tuli ja aika tyytyväinen olen. Hieman silmä vaatii vielä tottumista, mutta eiköhän se siitä.

       
Ennen...                                                                   ... ja jälkeen

Nuoren isännän 2-vuotissynttäreitä juhlistettiin pari viikkoa sitten ja tarkoitus oli tehdä päivänsankarin mielenkiinnon kohteen mukaan traktorikakku. Ei mennyt insinöörin piirrustukset kohdilleen ja tokaluokkalainen totesikin varovasti nähtyään kakun vielä ilman kermakuorrutusta: "Ei tainnut ihan onnistua..?" Joku ystävällinen keksi lohduttaa maansa myynyttä leipuria, että tämä on sellainen tractor pulling -traktorikakku. :) Maku oli kuitenkin maittava ja juhlat muutenkin mukavat.

 

Unohdus

Lakananvaihdon yhteydessä petauspatjan alta löytyi tällainen. Hetken aikaa jouduin mietiskelemään mitä-missä-milloin, mutta jo alkoi valjeta. Viimeisen huivi-innostuksen tuotteen ohje löytyi netistä ja taas vajeni lankavarasto. Tällä kertaa käyttöön pääsi kirpparilta aikanaan halvalla ostettu Novitan ikivanha puuvillasilkki. Tämä on edellisiä huiveja pienempi ja saattaapi päätyä ihan omaan käyttöön. Yhtään en muista minkälainen ohje oli, mutta ei lienee liian vaikea, koska huivista tuli valmis. :) 

 

Minttumaari

Ohje: Ullaneule 02/07

Lanka: Novita Puuvillasilkki 125g

Puikot: pyöröpuikko 3,5mm

 

Meillä kotona on olotila kutakuinkin tällainen. Kaikki lapset ovat enemmän tai vähemmän alkavan/ohimenevän influenssan vallassa. Tokaluokkalaisen koulusta oli eilen 2/3 oppilaista ja opettajista sairaana, joten jonkinasteisesta epidemiasta voi varmaan jo puhua. Toki oppilaita koulussa on yhteensä vain 30.

 Itse kuullostelen niskakipuani ja mietin johtuuko se alkavasta taudista vai kyseenalaisista keinoistani poistaa vettä korvasta. Aloitin aikuisten uintitekniikkakurssin ja joka kerta uimisen jälkeen kärsin pari päivää täysin lukossa olevasta korvasta. Kaikentietävä google neuvoi oivan konstin vaivan poistamiseksi ja emäntähän teki työtä käskettyä. Korva aukesi, mutta niska ei tykännyt ja lapsetkin vähän kummastelivat kun äiti hakkaa päätä tyynyyn...

Magic loop

Vanha ja vielä vanhempi koira oppivat viikonloppuna istumaan kun mummin kanssa yhteistuumin opettelimme Youtuben suosiollisella avustuksella magic loop -tekniikan. Sen myötä sukkapuikoille sanottiin hei hei ja puikkovarasto laajeni muutamalla piiitkällä pyöröllä. Kaapeleiden taipuisuudessa on näköjään suuria eroja ja tällä hetkellä suosikkini ovat Prymin pyöröt, joita onnekseni löytyi Prismasta. Tosin 120cm kaapelia en sieltä löytänyt, mutta taipuu nuo satasetkin riittävän suurelle lenkille.

Opettelun tuoksinassa syntyivät mummin puikoilta sukat kuopukselle ja itseltäni eskarilaiselle. Sukat tehtiin suosiolla yksi kerrallaan varresta aloittaen. Ei sentään liikaa uutuuksia yhdellä kertaa! Haastoin itseni kokeilemaan kahden neulomista samaan aikaan, mutta suosiolla jätin vielä kantapään tekemättä eli säärystimethän niistä tuli. Alun manaamisen ja lankasotkun jälkeen varsi lähti muodostumaan ja voi kuinka oli kivaa! Tokaluokkalainen tykästyi säärystimiinsä ja taas oli äiti tyytyväinen.

 

 Seuraava kokeilun paikka on kahden sukan neulominen yhtäaikaa kärjestä aloittaen. Sitä ennen lepuutan hermoja ja virkkaan patalappuja...

Sopeutumista

 Vietimme kuluneella viikolla eskarilaisen kanssa neljä päivää keliakialiiton järjestämällä ja RAY:n rahoittamalla aikuinen-lapsi -sopeutumisvalmennuskurssilla. Paikalla oli 12 suht saman ikäistä pikkukeliaakikkoa toisen vanhempansa kanssa ja sitä vertaistuen määrää ei voi sanoin kuvata! Kahden ensimmäisen päivän aikana aina ruokailuissa eskarilainen katseli ympärilleen ja totesi silmät suurina ihmetystä äänessään: "Ajattele äiti, meillä KAIKILLA lapsilla on keliakia!"

 

Joka päivälle riitti ohjelmaa yllin kyllin. Meille vanhemmille mm. lääkärin ja ravitsemusterapeutin luentoja, lapsille ohjattua toimintaa temppuratoineen ja mäenlaskuineen. Parasta antia oli kuitenkin ehkä yhteiset leivontaharjoitukset ja niiden jälkeinen herkuttelu. Tarjolla oli pitsaa, hampurilaisia, sämpylöitä, leipää, marjapiirakkaa, mokkapaloja, muffinsseja, pullaa, keksejä jne. Lasten riemua oli ihana katsella kun he saivat syödä koreaksi katetusta pöydästä ihan jokaista lajia.

 Se on harvinaista herkkua se!

 

 

Kotiin päästyämme käytimme heti hyväksi päälle jäänyttä leivontaintoa ja kasseihin pakattuja lukemattomia valmistajilta lahjoituksina saatuja tuotteita. Gluteenittomia talkkunajauhoja meiltä löytyikin kotoa, mutta nyt innostuimme kokeilemaan pussin kyljessä ollutta pikkuleipäohjetta. Ohjeessa oli oman näppituntuman mukaan ehkä hieman liikaa jauhoja, jättäisin seuraavalla kerralla neljäsosan pois tai lisäisin rasvan ja kerman määrää. Taikina oli todella kuivaa ja murenevaista eikä perinteinen pötköksi rullaaminen onnistunut millään, joten puristelimme vain summittaisen kokoisia taikinapalloja pellille. Koostumus valmiissa pikkuleivissä oli myöskin hieman murenevainen, mutta maku todella hyvä! Talkkunajauhon maku tulee juuri sopivasti esiin aiheuttamatta inhon puistatuksia itse talkkunaa vieroksuville lapsillemme. :) Näitä kokeillaan taatusti uudelleenkin!

 

 

 

 

Hanna-tädin kakut

150g margariinia

2dl sokeria

1,5dl kermaa

1tl soodaa

4dl perunajauhoja

4dl Hirvelän uunitalkkunaa

 

Margariini vatkataan sokerin kera. Kerma vatkataan soodan kanssa vaahdoksi, joka lisätään rasva-sokeri -vaahtoon. Lopuksi lisätään keskenään sekoitetut ja seulotut jauhot. Paista 200 asteessa kauniin ruskeiksi (n. 10min).

 

Lisää loruilua

Lorukorttivaihdon teema on tällä kertaa tunnetilat ja omakseni valikoitui ikävä. Periaatteesta en käytä korteissa valmiita kuvia, mutta tällä kertaa Googlen kuvahaulla löytyi loruun niin osuva kuva, että oli melkeinpä pakko luovuttaa...

 

 

IKÄVÄ LAULU

Punarinta lauloi ikäväänsä näin:

pitkään ja ikävästi väärin päin.

Punarinta itki: tiritiritei -

tuli toinen lintu ja laulun lopun vei.

(Kirsi Kunnas)

Huiviflown vallassa

Uuden aluevaltauksen aiheuttaman endorfiinivyöryn voimalla huiveja valmistuu mukavaan tahtiin. Yksi kun pääsee kuvattavaksi, niin toinen neulataan pingotukseen ja kolmas on jo puikoilla. Nautitaan niin kauan kuin innostusta kestää... Tällä hetkellä on olotila sellainen, että koko ajan pitää olla jokin neuletyö meneillään ja mielellään muuta kuin villasukkia tai pipoja. :)

 

Jääkukka-huivi oli helpompi neuloa kuin edeltäjänsä ja voi kuinka tykkään tästäkin - jopa enemmän kuin Panachesta. Nyt muuten sain tehtyä mallin kaavion mukaan ja koin sen jopa helpompana kuin auki kirjoitetun ohjeen seuraamisen. Aina oppii uutta! 

 

 

Jääkukka

Ohje: Ulla 02/09

Puikot: 4,5 mm pyöröt

Lanka: Erica (100% puuvilla) 220g

Mitat: leveys n. 175cm, korkeus n. 90cm

 

Huivin kuvio oli mielestäni hieno jo ennen pingotusta, mutta muuttui vielä kauniimmaksi pitkän pingotuksen jälkeen. Nuppineulaostoksille täytynee piakkoin lähteä, koska nämä isot huivit vaativat neulan jos toisenkin... Tälle huiville on myös jo koti valmiina mietittynä, mutta odotellaan nyt vielä toukokuun toista sunnuntaita. ;)

 

Panache

Vuoden 2012 viimeisenä työnä valmistui ensimmäinen pitsineulehuivini Panache. Muutama Revontuli on tullut tehtyä, mutta niitä en miellä ihan pitsineuleeksi paksusta langasta neulottuina. Pingotuksesta kaunotar pääsi vasta tänä aamuna tehdessään tilaa seuraavalle huiville. Meillä on turha yrittää viritellä pingotuksia matolle tms. näkyvälle paikalle, koska nuori herra melkein 2v irrottaa kymmenen nuppineulaa kolmessa sekunnissa. Parisängyn petauspatjan alle työt saavat "unohtua" pingotukseen muutamaksi päiväksi.

Ihan helpoimmasta päästä tämä huivi ei mielestäni ollut. Tekemään sitä houkutteli kirpparilta muutamalla eurolla ostetut 900g ohutta puuvillalankaa sekä auki kirjoitettu ohje, koska kaaviot koen t o d e l l a hankalina. Eräänkin kerran sain sain purkaa ja taas purkaa yrittäessäni epätoivoisesti neuloa tv:n ääressä. Virheitä jäi sinne tänne, mutta eivät nuo nyt pahasti valmiissa huivissa näy. Langan väri ei luonnossa ole noin haalea, vaan enemmän vihreä. Harkitsin huivin värjäämistä, mutta koska tämä lähtee luultavasti keväämmällä anopille lahjaksi, on värisävy mielestäni hänelle sopiva.

 

 



 

Panache

Ohje: Ulla 02/08

Puikot: Pyöröpuikot nro 3, 4 & 5

Lanka: Erica (100% puuvilla) 340g

 

 

 

 

Tokaluokkalainen suosiollisesti avusti demonstroimaan huivin suurta kokoa. Jestas, että tämänkin kuvan ottamisesta saatiin suuri draama käyntiin...

"Ota jo se kuva! Mun kädet väsyyyyyyy!!!!!"

Tosin draaman etenemisessä oli toki kameran takana ohjeita antava äitikin hyvänä apuna. ;)

 

Viime vuoden hiljainen lupaukseni oli vajentaa lankavarastoa uusia hankintoja tekemättä. Saldoksi tuli -7740g ja lopputulokseen olen erittäin tyytyväinen! Tänä vuonna voisin varovaisesti luvata ostavani lankoja vain tarpeeseen. Eli ensin valitaan projekti ja sitten vasta hankitaan langat. Tähän asti meininki on ollut sulovilenimäistä "kun sai halvalla" -hamstraamista. Katsotaan kuinka tytön käy...