sunnuntai 30. syyskuuta 2012

Syksy

 
Joka syksyiseen tapaan olemme parin viikon ajan saaneet seurata monisatapäisen kurkiparven muuttovalmisteluja. Linnut kerääntyvät läheiselle pellolle aika pian viljan puinnin jälkeen ja meteli on korviahuumaava. Kurkien ryhmittäytymistä ja lentämistä tarkoin organisoidussa aurassa on ilo seurata. Jyväjemmari-isäntä tosin kyynisesti totesi lintujen levittävän hukkakauraa ja kovasti yrittää niitä naapurin pellolle häätää. Kieltämättä tuo samainen pelto on aina ollut tuottoisa hukkakauran suhteen.
 
 
 
 
Syysilmojen viiletessä sain vihdoin valmiiksi jämälankaprojektini.  

 
Loput Seitsemän veljestä -langat kuluivat lähes kaikki tähän räsymattotunikaan, josta lopulta inspiraation puutteessa tulikin liivihame. Ohje löytyi maanmainiosta jämälankakirjasta ja oli riittävän helppo vaatiessaan vain ainaoikeaa. Saumat eivät kestä lähempää tarkastelua ja langanpäitä solmuineen työntyy esiin milloin mistäkin. Hihansuut ja kaula-aukon virkkasin siisteiksi(?!) Mambolla. Alkuun pelkäsin tehneeni tästä liian ison, koska ohjeessa oli 3½ puikot ja itse käytin M-kokoon nelosen puikkoja. En kuitenkaan oikeassa elämässä ilmeisesti olekaan niin hoikka tyttö kuin oman pienen pään sisällä itseni miellän. :D
 
 
Juuri sopiva, erittäin lämmin ja käyttäjänsä näköinen. Alle käy melkeinpä minkä värinen paita vain.
Kumisaappaat jalkaan, huivi päähän ja laskiämpäri käteen - Perälän emäntä on valmis maatilan töihin. Tykkään!
 
 
Räsymattoliivihame
Lanka:  Novitan Seitsemän veljestä 700g
Novitan Mambo n.20g
Puikot:  4 & koukku 6
 

keskiviikko 26. syyskuuta 2012

Tunnustuksia


Aiemmin mainitsemani Pirkon huhuilu oli tunnustus, jota lie tarkoitus jakaa eteenpäin. Vihreä bloggaaja ei ihan heti näihin juttuihin pääse kiinni. Tarkemmin asiaan perehdyttyäni jaan tunnustuksen eteenpäin sen suuremmitta selityksittä. :)
 
 
Näille kaikille on yhteistä se, että mieleni sykähtää iloisesti syötteenlukijan ilmoitettua uudesta postauksesta. Ideoita, taitoa, loistavaa ulosantia, upeita kuvia jne.
 
 

 
Sitten vähän erilaisiin tunnustuksiin. Neulominen on alkanut taas maistua ja kiitos siitä kuuluu tallentavalle digiboksille. Syksy tuli ja sarjat alkoi. Mitä olisikaan lasten nukkumaanmenon jälkeen ilta ilman Forrestereita, Newmaneja, Emmerdalea, Frasieria, Frendejä ja kaikkia muita, joita ilman saattaisin itse mennä nukkumaan jo ennen puolta yötä? Isoveljestä puhumattakaan?! Ylpeänä (/nolona) tunnustan seuraavani kaikkia sarjoja, joiden katsomisessa ei tarvita muuta kuin silmiä. Ajatukset voi kohdistaa käsitöihin.
 
 
Mutta siis valmistakin on tullut. Vuoden tavoitteeni on ollut lankavaraston vajentaminen. Alkuperäisestä kahdeksan kilon varastosta on pian kolmisen kiloa vajentunut, eikä uusia hankintoja (juurikaan) ole tullut tehtyä.
 Loput Novitan bambulangat muovautuivat virkkaamalla ja neulomalla 
eri kokoisiksi ja -näköisiksi tiskiräteiksi.                                                                                                                                                          
 
 
 
                                                                                                                                                                        
 
Vielä kun näitä raaskisi alkaa käyttämään...
 

 
Lankaa kului 200g ja käytössä taisi olla 3½ puikot ja koukku. Meillä on aina ollut käytössä Viledat, Wettexit ym., mutta bambun antibakteeriset ominaisuudet ja huima imukyky saivat nyt kokeilemaan tätäkin uutuutta. Voihan olla, että käyttökokemukset tuottavat itselle pettymyksen, mutta aina voi kääriä kerran käytetyn tiskirätin pakettiin ja antaa joululahjaksi! :)
 
 
 
 
 
 
 
 

maanantai 10. syyskuuta 2012

Vielä on kesää jäljellä

Tuleehan niitä kauniita päiviä? Kesä meni vähän varkain ja itsellekin tuli yllätyksenä kuinka aikaansaamaton sitä on ollutkaan. Pirkko jo vähän huuteli tän kesälomalaisen perään *kiittää punastellen* joten nyt voisi palata kesälaitumelta takaisin ruotuun.

Onhan sitä tullut sentään jotain tehtyä kesän aikana. Enemmän on mainittavana kuitenkin niitä tekemättömiä hommia... Keväällä uhoamani pihan ja puutarhan hoito meni niin kuin meni. Paljon puhutut omenapuun taimet hommattiin ja ainakin toisen kohtaloksi koitui 9kk kultsuherran hampaat. Kasvimaan saldo oli seitsemän sipulia ja kolme kesäkurpitsaa, ei huono. Tuottoisampaan satoon oltaisiin päästy jos emäntä olisi vieraillut kasvimaalla useammin kuin kaksi kertaa kesän aikana. Sadonkorjuun suoritti ystävällisesti anoppi todettuaan, että taitaa miniän viherpeukalo olla pahemman kerran nyrjähtänyt. Herneet ja porkkanat jäi siemenpusseihin kasvihuoneen hyllylle pitämään seuraa hylätyille tomaatin- ja kurkuntaimille. Ehkä sitten ensi vuonna. Saahan niitä kasviksia kaupastakin - tällä motolla lohduttaudun ja odotan ensi vuotta.

 
Samettiruusu, aina niin uskollinen ystäväni. Ei petä kuivimpana eikä sateisimpanakaan kesänä.
Näitä ensi kesänä Perälään paljon!
 
 
Jos nyt viljelijänä tuotto jäi vähän laimeaksi niin senkin edestä ollaan vedetty lonkkaa. Harvat aurinkoiset päivät kuluivat kesäkeitaan terassilla nahkaa käryttäen. Välillä heitettiin grilliin makkaraa ja lapset nauttivat vedessä peuhaamisesta. Eskarilainen oppi uimaan juuri 6v- syntymäpäivillään ja riemu oli rajaton. Luulenpa, että taito oli hallussa jo pidempään, mutta synttäreillä vaan tuli fiilis heittää uimarengas pois.

 
 
Nuori isäntä tyytyi huolehtimaan suojakertoimista ja pysymään rannalla, mistä äiti oli kovin kiitollinen. Korkeimmillaankin varmasti alle 20 asteeseen jäänyt lampivesi ei houkutellut pelastamaan uppoavia lapsia. Onneksi tähän ei jouduttu, kiitos äidin kantavan äänen ja kauniiden "RANTAAAAAAN PÄIN PRKL!!!!" -kehotusten.

 
 
Nämä kaverit vahtivat valppaina josko grillauksen tiimellyksessä eksyisi herkkuja parempiin suihin.
 
Ihailen vanhempia, jotka antautuvat lapsilleen täysillä ja jaksavat aina välillä touhuta näiden mielen mukaan. Meiltä löytyy yksi sellainen, mutta se ei ole allekirjoittanut... Eilen illalla tytöt päättivät haluta nuotion kotipihalle. Makkaran puutteessa siinä lämmitettiin tokaluokkalaiselle pinaattilettuja ja eskarilainen sai nautiskella vanukkaan nuotion loisteessa. Emäntä pysytteli kuopuksen kanssa sisällä piirrettyään nuotion ympärille kehän, jonka sisäpuolelle tytöillä ei ollut menemistä, eikä mielellään isännälläkään. Ilonpilaaja huuteli ikkunasta ohjeita ja sai osakseen sääliviä katseita.
 
 
"Nuotiossa me paistetaan lettua ja makkaraa.
Nuotiossa me paistetaan koko perheen kaa."
(Nuotiolaulu, sävel joka vaihtelee fiiliksen mukaan, sanat ja sovitus: Eskarilainen) <3