Löytöjä

Melkein eskarilaisesta on syksyllä tulossa eskarilainen. Vaikka isosisko vähätteleekin eskarista tulevien läksyjen määrää, niin onhan pikkukoululaisella oma työpöytä oltava! Huutonetistä katselin  pöytiä, ajatuksena jokaisen pikkutytön haave yhdistetystä peili- ja kirjoituspöydästä. Löytyihän niitä ja ihan sopuhintaankin, mutta hakeminen parin sadan kilometrin päästä ei houkuttanut.

Ihmiset aina hehkuttavat kirpparilöytöjä, omalle kohdalleni niitä ei juurikaan ole osunut muutoin kuin lasten vaatteiden muodossa, jotka ovat kaikki löytöjä. Piipahdin paikalliselle lähetyskirpputorille ja siellä tämä LÖYTÖ nökötti, valtavan tavaramäärän keskellä kurotti itseään potentiaalista ostajaa kohti; "Pelasta minut!" Lastulevyä ja muovia, monikaan ei tätä löydöksi varmaan nimitä, mutta vastasi kaikin osin tarpeitamme. Pöytä lähti mukaani 25 eurolla, tähän hintaan olisi saanut kotiinkuljetuksenkin, mutta tuunaussormia syhytti sen verran, että ahdettiin pöytä oman auton kyytiin. Ja rahathan menevät hyvään tarkoitukseen.

Rautakaupan kautta kotiin...

Kotona alkoi armoton hiomisprosessi kolmen tytön voimin. Eipä alkuperäisessä pinnassa ollut kolhun kolhua (tosin meidän hiomisen jälkeen naarmuja löytyy), mutta eskarilainen on Neiti päästä varpaisiin. Housuja ei suostu pukemaan kuin pakottavassa hädässä ja lempivärejä ovat pinkki ja KESKIvihreä. Pöydän värivalinnassa ei siis ollut suuriakaan ongelmia. Siitä tuli ihana! Ikeasta haettiin kaveriksi laatikosto, jonne kätketään aarteita, toimiipa se välillä myös PetShopien kerrostalonakin.

Jotain jäi puuttumaan. Mielessäni näin pöydän kaverina vaaleanpunaisen pinnatuolin. Taas huutonetiin selailemaan, mutta 30€ - olkoonkin vaikka kuinka design - tuolista ja päälle hakukustannukset ylitti kipurajan. Kun hätä on suurin, apukin on lähellä. Naapurilla oli puuvajassaan juuri hakemani kaltainen ylimääräinen tuoli ja se lähti mukaamme kiitoksella. Nopeasti näytettiin tuolille hiekkapaperia ja maalisutia ja valmista tuli.

Kyllä nyt äiti on onnellinen (ja tyttärellekin kelpaa)! :)