Tuleehan niitä kauniita päiviä? Kesä meni vähän varkain ja itsellekin tuli yllätyksenä kuinka aikaansaamaton sitä on ollutkaan. Pirkko jo vähän huuteli tän kesälomalaisen perään *kiittää punastellen* joten nyt voisi palata kesälaitumelta takaisin ruotuun.
Onhan sitä tullut sentään jotain tehtyä kesän aikana. Enemmän on mainittavana kuitenkin niitä tekemättömiä hommia... Keväällä uhoamani pihan ja puutarhan hoito meni niin kuin meni. Paljon puhutut omenapuun taimet hommattiin ja ainakin toisen kohtaloksi koitui 9kk kultsuherran hampaat. Kasvimaan saldo oli seitsemän sipulia ja kolme kesäkurpitsaa, ei huono. Tuottoisampaan satoon oltaisiin päästy jos emäntä olisi vieraillut kasvimaalla useammin kuin kaksi kertaa kesän aikana. Sadonkorjuun suoritti ystävällisesti anoppi todettuaan, että taitaa miniän viherpeukalo olla pahemman kerran nyrjähtänyt. Herneet ja porkkanat jäi siemenpusseihin kasvihuoneen hyllylle pitämään seuraa hylätyille tomaatin- ja kurkuntaimille. Ehkä sitten ensi vuonna. Saahan niitä kasviksia kaupastakin - tällä motolla lohduttaudun ja odotan ensi vuotta.
Samettiruusu, aina niin uskollinen ystäväni. Ei petä kuivimpana eikä sateisimpanakaan kesänä.
Näitä ensi kesänä Perälään paljon!
Jos nyt viljelijänä tuotto jäi vähän laimeaksi niin senkin edestä ollaan vedetty lonkkaa. Harvat aurinkoiset päivät kuluivat kesäkeitaan terassilla nahkaa käryttäen. Välillä heitettiin grilliin makkaraa ja lapset nauttivat vedessä peuhaamisesta. Eskarilainen oppi uimaan juuri 6v- syntymäpäivillään ja riemu oli rajaton. Luulenpa, että taito oli hallussa jo pidempään, mutta synttäreillä vaan tuli fiilis heittää uimarengas pois.
Nuori isäntä tyytyi huolehtimaan suojakertoimista ja pysymään rannalla, mistä äiti oli kovin kiitollinen. Korkeimmillaankin varmasti alle 20 asteeseen jäänyt lampivesi ei houkutellut pelastamaan uppoavia lapsia. Onneksi tähän ei jouduttu, kiitos äidin kantavan äänen ja kauniiden "RANTAAAAAAN PÄIN PRKL!!!!" -kehotusten.
Nämä kaverit vahtivat valppaina josko grillauksen tiimellyksessä eksyisi herkkuja parempiin suihin.
Ihailen vanhempia, jotka antautuvat lapsilleen täysillä ja jaksavat aina välillä touhuta näiden mielen mukaan. Meiltä löytyy yksi sellainen, mutta se ei ole allekirjoittanut... Eilen illalla tytöt päättivät haluta nuotion kotipihalle. Makkaran puutteessa siinä lämmitettiin tokaluokkalaiselle pinaattilettuja ja eskarilainen sai nautiskella vanukkaan nuotion loisteessa. Emäntä pysytteli kuopuksen kanssa sisällä piirrettyään nuotion ympärille kehän, jonka sisäpuolelle tytöillä ei ollut menemistä, eikä mielellään isännälläkään. Ilonpilaaja huuteli ikkunasta ohjeita ja sai osakseen sääliviä katseita.
"Nuotiossa me paistetaan lettua ja makkaraa.
Nuotiossa me paistetaan koko perheen kaa."
(Nuotiolaulu, sävel joka vaihtelee fiiliksen mukaan, sanat ja sovitus: Eskarilainen) <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti