Keppihevosia on syksyn aikana valmistunut useampikin. Pää syntyi nopeasti Yhteishyvän ohjeen avulla. Tai no, sen villasukan osaan varmaan ilman ohjettakin, mutta korvien muotoiluun ei olisi oma ideointi piisannut. Tehokkaasti pääsin jämälangoista näiden kanssa eroon. Täytteeksi uhrattiin isännän vanha tyyny, joka koki ensin 90 asteen tehopesun. Napit silminä toimii, tosin nyt vasta kuvasta älyän, kuinka ufon näköiset nuo valkoiset silmät onkaan! No, aina ei voi voittaa. Sukan sisälle ompelin vielä vanhasta lakanasta sisäsukan, koska täytteen olisi muuten pursuilleet ulos löysästä käsialasta johtuen. Pieni pätkä ilmastointiteippiä takaa, ettei keppi sujahda päästä irti, kuten kävi eskarilaisen itse tekemälle kovan onnen hepalle. Itkuhan siinä tuli kun ensin eskarista tullessa isot koululaiset nauroivat taksissa hassulle hepalle ja rajumman ratsastuslenkin jälkeen pää kieri irtonaisena lattialla...
Näistä neljästä hepasta kaksi meni kaupaksi menestykseksi osoittautuneissa koulun myyjäisissä, yksi lähti pukinkonttiin ja yksi jäi talon nuoren isännän ratsuksi. Myyjäisissä myös aiemmin esittelemäni kämmekkäät kirjaimellisesti revittiin käsistä. Liekö olleet hinnat liian huokeat?
Suurin ja omistajansa mielestä kaunein heppa on tokaluokkalaisen luottoratsu, eikä sitä tohtinut edes kuvitella laittavansa myyjäisiin kaupaksi. Niin, olisihan sen voinut sieltä sitten itse ostaa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti